Runo kulki pojan mukana - ja miehen
Buch in deiner Nähe kaufen
Beschreibung
Runo kulki mukana. Aluksi ehkä koulutiellä, vaikkapa siinä, missä tukkitie ylitti kärrytien, jolla oli kolme raidetta, pyörien tekemät raiteet ja niiden välissä hevosten polkema raide. Tai siellä, missä oli tilaa laulaa äsken opittua iltavirttä pelkäämättä, että se kuuluisi tien varren navettapihoihin.
Runo tiesi paikkansa eikä yleensä puuttunut elämän kulkuun. Eiväthän tien varren oravat tai peipposetkaan pyri häiritsemään pienen koululaisen matkan tekoa, eivät myöskään ikääntyvän harmaapään hidastuvaa taivallusta. Sittemmin, moottoritiellä, runon ääni saattoi vuosiksi hukkua vanhan kulkuneuvon hurinaan, kunnes joku tuli lähelle, lähemmäksi kuin kukaan koskaan ennen. Runo alkoi soida, päästen kerran viivastollekin.
Lasten äänet takapenkiltä, kumppanin ihailtava menestys ja esimiesten määräykset määrittelivät kaikki elämän kulkua ja myös sanoja, joita kirjoitin, joita kirjoitin lehtiin, mietintöihin, esimiesten puheisiin, poliittisiin kannanottoihin ja - kun siltä tuntui - riimeihin.
Kyllä siitä kokoelma syntyi, melkein yhtä kirjava, kuin elämä on. Kuolemakaan ei jäänyt puuttumaan elämästä, vaikka pysyttelikin kauan kunnioittavasti sivummalla. Riimeihin se ei mukaan pyrkinytkään, mutta viimeisen värssyn se toki kuitenkin kirjoittaa, jokaiseen kirjaan.
Olematta runoilija kirjoitin runoja kahdeksalla vuosikymmenellä, koko elämäni ajan. Se on jokamiehen oikeus.
Esa Juurola
Autor*in
Esa Juurola
Olen syntynyt talvisodan kylmimpinä päivinä 6.2.1940 ja käynyt kansakoulun Koisjärvellä Pusulassa. Isäni oli raitis, kirvesmies ja pienviljelijä. Äiti ompelija ja kaupanmyyjä, sittemmin kasvimaan, kahden lehmän ja muutaman muunkin kotieläimen hoitaja. Rippikoulun ja keskikoulun kävin Nummella, lukion Helsingissä vanhempien muutettua koulutusmahdollisuuksieni vuoksi talonmieheksi ja siivoojaksi Bulevardille.
Reputin Helsingin Yliopiston metsätieteen linjan karsinnassa, minkä jälkeen hakeuduin valtiotieteelliseen tiedekuntaan, jossa ei ollut karsintaa. Opiskelulta vei aikaa innokas osallistuminen poliittisiin ja yhteiskunnallisiin opiskelijarientoihin ilman vastuullisia tehtäviä. Perheen perustaminen (5 tytärtä) pakotti viemään opinnot päätökseen 1968.
Kesä- ja oheistyöpaikkojani olivat eri tehtävät Helsingin pääpostissa, Alko Oy:ssä, Suomen Höyrylaiva Oy:ssä, Keskusmetsäseura Tapiossa, Laakson sairaalassa ja Väinö Tannerin säätiön opiskelija-asuntolassa, jossa toimin isännöitsijänä.
Työurani toteutui Lahden kaupungin tiedottajana 1971-99.
Osallistuin paikalliseen kulttuuritoimintaan mm. pari vuotta Lahden oratoriokuoron jäsenenä, Lahden työväen musiikinystävät ry: konserttien juontajana, kaupungin ystävyyskaupunkitoimikunnan sihteerinä, TSL:n tuella useana vuonna järjestetyn Kulttuuriruiskeen puheenjohtajana, Amnesty Internationalin Lahden ryhmän kulttuuritoiminnan aktivistina, asukasyhdistys Riihelä-seuran puheenjohtajana, eräiden kulttuuritoimikuntien jäsenenä, Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen järjestäjäyhdistyksen puheenjohtajana, Lahden runomaratonin johtokunnan jäsenenä, sekä neljä vuotta kulttuurilautakunnan puheenjohtajana ja kaupunginvaltuuston jäsenenä.
Harrastuksiani ovat kalastus, (mutta vain lähimmässä vesistössä), marjastus ja sienestys, luonnonkasvit, vanha gramofoonimusiikki (omassa hyllyssä yli 3000 levyä), kävely ja tietopuolinen lukeminen.
Esa juurola
Themen in »Runo kulki pojan mukana - ja miehen«
kisällilaulu synttäririimit Rakkaus sisällissota virkatyö